Lääninlääkärin työssä ehtii joskus jopa ajatella

Missään ei pääse niin lähelle elämän perusasioita kuin lääkärin työssä", sanoo Helena Kemppinen, joka valmistui lääkäriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1988.

Helena Kemppinen suoritti lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1987. Nyt hän työskentelee lääninlääkärinä Itä-Suomen lääninhallituksessa Mikkelissä. Aiemmat työvuodet ovat kuluneet pääosin Varkauden terveyskeskuksessa ensin yleislääkärinä ja sittemmin johtavana lääkärinä.

Yleislääketieteeseen erikoistumisen lisäksi Kemppinen on työn ohessa ehtinyt hankkia hallinnon pätevyyden ja sosiaali- ja terveysjohtamisen koulutusta sekä suorittaa perhelääkärin opinnot.

Kemppinen muistaa opiskeluaikansa vähintäänkin mielenkiintoisena. Alku ei ollut helppoa, sillä yhtä aikaa opintojen aloittamisen kanssa oli myös totuteltava itsenäiseen elämään, tutustuttava uuteen kotikaupunkiin ja muutenkin opeteltava uudet kuviot. ”Oli aikuistuttava ja aloitettava henkinen kasvu lääkärin ammattiin. Kahden ensimmäisen vuoden jälkeen pääsimme kliinisen medisiinan maailmaan, ja silloin elämä selkiytyi.”.

Kurssille tuli opiskelijoita kaikkialta Suomesta, mutta valtaosa heistä on nykyisin töissä HUS:ssa tai pääkaupunkiseudun työterveyslääkäreinä. ”Vain muutama on löytänyt tiensä ruuhkien ulkopuolelle, valitettavasti.”

Kemppinen sanoo oivaltaneensa sangen nopeasti, että hänestä voi tulla hyvä yleislääkäri, mutta korkeintaan keskitasoinen keuhko-, sisätauti- tai lastenlääkäri tai psykiatri. Opinnot painottuivat yliopistosairaaloiden tauteihin, mutta siltä pohjalta pystyi kuitenkin nopeasti omaksumaan terveyskeskuksessa vaadittavia tietoja ja taitoja. “Oli tunne, että heitettiin veteen, ja kas kumma, osasinkin uida!”

Kun lama 1990-luvun alussa vyöryi Suomeen, terveyskeskustyö muuttui raskaammaksi. ”Psykososiaaliset ongelmat, ihmisten ahdistus ja vaikeudet yhdessä monisairaiden itäsuomalaisten potilaiden tautikirjon kanssa olivat aika raju yhdistelmä”, Kemppinen myöntää.

Silti tutuista potilaista luopuminen tuntui kipeältä, kun hän olosuhteiden myötä ajautui johtavaksi lääkäriksi. Se olikin kova pesti. ”Terveyskeskusten johtavat lääkärit yrittävät selvitä kuntaorganisaation päätöksenteon ja talousvaikeuksien puristuksissa samalla kun vaatimukset kasvavat, lääkäripula vaivaa, lainsäädäntö tiukentuu ja muutokset myllertävät.”

Nykyisessä työssään Kemppinen kokee olevansa näköalapaikalla, poissa pahimmasta myrskyn silmästä. ”Toimin valvonta- ja ohjausviranomaisena, ja ehdin työssäni joskus ajatellakin.”

Vaikka Helena Kemppinen on tuntenut nahoissaan lääkärin työn raskauden ja vaikka hän on huolissaan perus-terveydenhuollon tulevaisuudesta, hän pitää edelleen lääkärin ammattia lähestulkoon hienoimpana työnä, mitä ihminen voi tehdä. ”Missään ei pääse niin lähelle elämän perusasioita, syvällistä vuorovaikutusta, merkityksellistä ja konkreettista hyötyä. Herkkyys ja nöyryys on löydettävä omasta persoonasta, jotta pystyy terveellä järjellä tekemään oikeita asioita järjestelmien ongelmista riippumatta.”

Entä mikä on tärkeää lääninlääkäri Helena Kemppiselle juuri nyt, marraskuussa 2008?

”Elämän myllerryksissä kehittyneen mielenrauhan vaaliminen, isän saattohoito, koirieni lenkitys ja rapsuttelu, talviuintikauden alkaminen, talven saunapuiden tilaaminen, lähi- ja etähoivan tarjoaminen aikuistuville lapsilleni. Lisäksi odotan innokkaasti Raskasta Joulua -kiertuetta, Apulannan uutta levyä ja veronpalautuksia!”

Teksti: Päivi Lehtinen