Mikä ero on Jumalalla ja lääkärillä?

Sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri Terhi Heinäsmäki toteaa olevansa tällä hetkellä ammatillisesti juuri siinä, mihin on pyrkinytkin: hoitamassa HIV-tartunnan saaneita maassa, jossa koko hoitojärjestelmä on vielä tuore. Tällä hetkellä tuo maa on Trinidad.

— Koen olevani tässä hyvä. Antakaa minulle korkean HIV-prevalenssin maa, jossa terveydenhoitojärjestelmä ei ihan pysy kehityksen perässä, niin minä teen teille toimivan HIV-hoitosysteemin! Se on paljon muutakin kuin lääketiedettä, se on myös korkeaoktaanista psykologiaa, ryhmätyötä ja uhkapeliä eikä ollenkaan tylsää.

Vuonna 1991 lääkäriksi valmistunut Heinäsmäki on ehtinyt tähän mennessä kotimaassa työskentelyn lisäksi olla vierailevana tutkijana New Yorkissa, opiskella trooppisia tauteja Kööpenhaminassa ja työskennellä eri puolilla maailmaa kansainvälisten organisaatioiden palveluksessa. Lisämausteeksi on riittänyt luennoimista, kolumnien kirjoittamista ja arviointien tekemistä.

Katastrofityö on vienyt Heinäsmäen muun muassa keskelle Liberian sisällissotaa, Intian maanjäristysalueelle, Sudanin Darfuriin ja Thaimaan tsunamin jälkeiseen kaaokseen. Botswanassa hän oli käynnistämässä ensimmäistä aidsin hoito-ohjelmaa, ja samaa työtä hän tekee nyt Trinidadissa.
— Mikään ei ole yllättävää kun hakee koko ajan uutta!

Lääketieteelliseen Heinäsmäki sanoo pyrkineensä sen vuoksi, että koulun biologia ei kyennyt tyhjentävästi selittämään sydämen kammioiden toimintaa. Tulevaa uraa hän ei siinä vaiheessa erityisesti suunnitellut.
— Halusin osata tulkita ihmistä, ja päädyin tekemään sitä suorassa potilastyössä, kansanterveydellisissä projekteissa, hätätilanteissa ja kirjallisissa tehtävissä.

Jotkut ennakko-odotukset lääkärin työstä ovat pitäneet paikkansa: ammatti on taannut taloudellisen turvan, ja arvostusta lääkäri saa joskus osakseen jopa suhteettoman paljon.
- Pidän erityisesti yhdestä lääkärivitsistä: ”Mikä ero on Jumalalla ja lääkärillä? - Jumala ei luule olevansa lääkäri.” Yritän pitää tämän mielessä eikä se vaikeaa olekaan, sillä potilastyö opettaa nöyryyttä.

Tulevaisuutta Heinäsmäki ei yritä suunnitella. Jos luoja suo, jatkan löytämääni tietä, hän toteaa.
— Toivottavasti asetun pidemmäksi aikaa johonkin, jossa jokainen päivä on haasteellinen. Lapseni asettavat seikkailunhalulle rajat; hehän eivät ole itse vanhempiaan valinneet.

Teksti: Päivi Lehtinen
Kuva: Veikko Somerpuro