C-vitamiini ja flunssa  – luulon ja tiedon rajamailla

Kahden arvostetun tiedemiehen toisistaan jyrkästi eroavat näkemykset C-vitamiinin vaikutuksista herättivät 1970-luvun lopulla Harri Hemilän ihmettelemään, miten samojen tutkimustulosten pohjalta voidaan päätyä aivan päinvastaisiin johtopäätöksiin.

Dosentti Harri Hemilän tutkijan taival sai alkunsa amerikkalaisen kemian nobelistin ja ruotsalaisen virologian professorin televisiohaastatteluista. Nobelisti väitti, että C-vitamiinilla voidaan estää kaikki flunssat ja muutenkin parantaa terveyttä, ja virologian professori oli jyrkästi sitä mieltä, ettei C-vitamiinilla ole mitään vaikutusta flunssaan.

”Halusin selvittää, miten tällainen ristiriita oli mahdollista ja mikä oli totuus C-vitamiinin vaikutuksista”, kertoo Hemilä, joka on väitellyt tohtoriksi sekä biokemian että lääketieteen aloilta.

Kumpi sitten oli oikeassa? Ei kumpikaan, sanoo Hemilä, joka on löytänyt vastauksen siihen, miksi nuo kaksi tiedemiestä saattoivat päätyä päinvastaisiin tuloksiin C-vitamiinin hyödyistä:
”C-vitamiinin merkitystä flunssaan on selvitetty kymmenissä pienissä tutkimuksissa, mutta pääsääntöisesti tutkijat eivät ole lukeneet, mitä muut ovat aiemmin raportoineet. Pienten tutkimusten tarkkuus on huono, ja siksi ne voivat johtaa helposti harhaan.” 

Hemilä onkin itse kiinnostunut meta-analyyseista,  tutkimustiedon sirpaleiden kokoamisesta yhteen selkeäksi kokonaiskuvaksi.  Hänen merkittävin C-vitamiinia ja flunssaa koskeva tutkimuksensa on yhteistyössä australialaistutkijoiden kanssa tehty Cochrane-katsaus, jonka kesällä 2007 julkaistu tuorein päivitys herätti suurta mielenkiintoa ympäri maailmaa.  

Tutkimusten mukaan C-vitamiini ei yleisesti estä flunssaa, mutta fyysisesti rasitetuilla koehenkilöillä se voi vähentää flunssien määrän puoleen. ”Esimerkiksi maratoonarit voivat kokeilla C-vitamiinia vaikkapa tabletin päivässä, jos flunssaa tuntuu olevan usein”, Hemilä sanoo.

C-vitamiini myös lyhentää flunssan kestoa ja lievittää oireita; esimerkiksi eräässä keskeisessä tutkimuksessa kuuden gramman päiväannos lyhensi seitsemän päivän flunssaa yhdellä päivällä. Hemilä ei kuitenkaan usko, että havaintoa voi yleistää kaikkiin ihmisiin. Toisaalta C-vitamiini on turvallinen ja halpa aine, joten tuollaista annosta voi huoletta kokeilla flunssan yhteydessä.

E-vitamiini on toinen Hemilän tutkimuskohde. Hänen äskettäin julkaistu SETTI-aineiston pohjalta tehty tutkimuksensa osoitti, että E-vitamiinilla on biologisia vaikutuksia ihmisiin: se vähensi keuhkokuumeiden määrää liikunnan harrastajilla sekä kaikkein vähiten tupakoineilla. Toisaalta se lisäsi tuberkuloosia niillä koehenkilöillä, jotka saivat paljon C-vitamiinia ravinnossaan.
”Kun toisille näyttää olevan hyötyä ja toisille haittaa, ei ole mielekästä tehdä hätäisiä johtopäätöksiä suuntaan eikä toiseen. Tämän hetkisen tiedon perusteella E-vitamiinia ei kannata syödä tabletteina", Hemilä sanoo.

Hänen mielestään suomalaisten ei kannata murehtia ruokiensa C- ja E-vitamiinipitoisuuksia.
”Monipuolinen ruoka on hyvä tavoite, ja hedelmiä kannattaa syödä, mutta ei niiden C-vitamiinipitoisuuksia kannata laskeskella. Jos haluaa kokeilla C-vitamiinia flunssan estoon tai hoitoon, niin sitä saa helpommin ja halvemmin tabletteina kuin hedelminä: esimerkiksi kuusi grammaa C-vitamiinia tarkoittaa 16 kiloa appelsiineja tai neljä kiloa paprikoita.”

Paprikalla on keskeinen paikka C-vitamiinin historiassa,Hemilä kertoo. ”C-vitamiinin löytämisestä Nobel-palkinnon saanut unkarilainen Albert Szent-Györgyi löysi tämän vitamiinin lisämunuaisesta, josta sitä oli kuitenkin vaikea eristää. Kun hänelle sitten kerran eivät vaimon päivälliseksi laittamat paprikat oikein maistuneet, hän vei niitä laboratorioonsa tutkittavaksi ja havaitsi oitis törmänneensä varsinaiseen C-vitamiiniaarteeseen.”

Teksti: Päivi Lehtinen
Kuva: Ilmari Kostiainen