- Biolääketieteen laitos
- Hammaslääketieteen laitos
- Hjelt-instituutti
- Kliininen laitos
- Kliinisteoreettinen laitos (Haartman-instituutti)
- Tutkimusohjelmayksikkö
- Lääketieteellisen koulutuksen tuki- ja kehittämisyksikkö TUKE
- Lääketieteellisen tiedekunnan kanslia
Yhteystiedot
Lääketieteellisen tiedekunnan kanslia
Tukholmankatu 8 B, 5. ja 6. krs
PL 20
00014 HELSINGIN YLIOPISTO
p. +358 9 1911
f. +358 9 191 26638

Tartu toivoon, sanoi syöpälääkäri
Professori Inkeri Elomaan kirja ”Tartu toivoon. Syöpälääkärin kädenjälki” on työlleen omistautuneen syöpälääkärin samaan aikaan sekä tieteellisen tarkka että sydämellisen lämmin kertomus vuosikymmenien työstä syöpäpotilaiden hyväksi.
"Tartu toivoon" sisältää kolmekymmentä vuotta suomalaista syövänhoidon historiaa, mutta samalla se on henkilökohtainen kertomus Inkeri Elomaan omista kokemuksista ja kohtaamisista potilaiden kanssa.
Elomaan toisaalta tieteellisen tarkka, toisaalta rento ja kuivan huumorin sävyttämä kerronta vie mielenkiintoiselle retkelle niin syöpäklinikan arkipäivään kuin sairaalapolitiikan sekä tieteellisen tutkimuksen mutkikkaaseen maailmaan. Erityisen koskettavia ovat kuitenkin herkästi ja kunnioittavasti kerrotut potilaiden tarinat.
Kirjasta löytyy myös Inkeri Elomaa ilman lääkärintakkia: lintumetsällä, ravurin rattailla – ja rattailta pudonneena – koiran kätilönä, luonnon keskellä, perheen ja ystävien parissa. Tähtihetkiä, jotka auttoivat lääkäriä jaksamaan, kuten Elomaa toteaa.
Kirjansa julkistamistilaisuudessa Elomaa muistutti, että vaikka kuolema on syöpälääkärin työssä usein läsnä, tilanne on kuitenkin viime vuosikymmeninä täydellisesti muuttunut: kun syöpään sairastuneista 1950-luvulla parani vain 20 prosenttia, tänään paranemisprosentti on 70.
— Suomi on syövän tutkimuksen, hoidon, seurannan ja seulonnan kärkimaa Euroopassa, ja me olemme päässeet tähän hyvin kohtuullisin kustannuksin.
Syövänhoito kehittyi huimasti niiden kolmenkymmenen vuoden aikana, jotka Elomaa työskenteli HYKS:n syöpätautien klinikassa. Lääkärin täytyi pysyä jatkuvasti ajan tasalla, omaksua uusi tieto, uudet hoidot, uusi teknologia. Eikä pelkästään omaksua, vaan myös olla itse aktiivisesti etsimässä ja kehittämässä uusia hoitoja.
—Erityisesti yliopistosairaalassa lääkärin tehtäviin kuuluu olla koko ajan valppaana ja pohtia uusia hoitomahdollisuuksia. Tällaisesta pohtimisesta sai alkunsa omakin tutkijanurani ja uuden luulääkkeen, klodronaatin kehitystyö, Elomaa sanoo.
– Tämän vuoksi minusta on hyvä asia, että lääkärit tekevät paljon väitöskirjoja, vaikka eivät päätoimisiksi tutkijoiksi tähtäisikään: väitöstutkimuksen tekeminen opettaa analyyttistä ajattelua ja kriittisyyttä.
Hoitomenetelmät, lääkkeet ja teknologia eivät kuitenkaan saa koskaan hämärtää sitä, että kaiken keskipisteenä on aina potilas, yksilö. Elomaa puhuu potilaan mielenmaisemasta, johon lääkärin täytyy tutustua löytääkseen oikean lähestymistavan.
– Syöpäpotilaat voi jakaa neljään ryhmään sen perusteella, miten he asennoituvat sairauteensa. Osa hyväksyy tilanteen vähin äänin ja jatkaa elämää parhaansa mukaan. Osalle potilaista sairaus on herättäjä; he alkavat tarkastella elämää uusin silmin ja asettavat arvot uuteen järjestykseen. Jotkut eivät oikein uskalla kohdata koko totuutta kerralla, vaan tarkastelevat asioita ikään kuin toisella silmällä. Ja sitten on niitä, jotka vetävät naamarin kasvoilleen eivätkä halua kenenkään näkevän totuutta.
Syöpälääkärin taival potilaansa rinnalla voi kestää vuosia, ja lääkäri ja potilas oppivat tuntemaan toisensa hyvin. Potilaan paraneminen on onnellinen päätös hoitosuhteelle; potilaan siirtyminen saattohoitoon sen sijaan on lääkärillekin kova paikka.
— Syövän hoito lopetetaan siinä vaiheessa, kun mikään hoito ei enää tehoa. Silloin syöpälääkäriä ei enää tarvita, vaan potilas siirretään muualle saattohoitoon. Kaiken yhdessä koetun jälkeen se tuntuu usein hylkäämiseltä sekä lääkäristä että potilaasta. Tietenkin olisi hyvä, jos syöpälääkäri voisi hoitaa potilaansa loppuun asti, mutta tässä tulevat taloudelliset realiteetit vastaan, Elomaa toteaa.
Vaikka Elomaa onkin jäänyt eläkkeelle lääkärin työstä, hän edelleen toimii syöpäpotilaiden hyväksi.
– On tärkeää, että asiantuntijoita kuullaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Parhaiten viesti saadaan perille verkostoitumalla ja tekemällä yhteistyötä, Elomaa sanoo.
Inkeri Elomaan kirjan kannessa on kuva taiteilija Riitta Nelimarkan tekemästä tekstiilityöstä. Elomaa näkee teoksessa erilaisten syöpäpotilaiden mielenmaiseman. Teksti ja kuva: Päivi Lehtinen
Inkeri Elomaa: Tartu toivoon. Syöpälääkärin kädenjälki. Recallmed Oy, 2009.
Ajankohtaista
- Tulevia väitöksiä
- Avoimia tehtäviä
- Biomedicum Helsinki -säätiön apurahat haettavana
- Professoreiden juhlaluennot 30.5.
- Opiskelijavalinnat 2012
- Urval av nya studerande 2012
- Kommentoi tiedekunnan tavoiteohjelmaa 2013-2016
- Psykoterapeuttikoulutus Helsingin yliopistossa
Poimintoja
- Tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen arviointiraportit 2012
- Lääketieteellisen tiedekunnan vuositilastot 2011
- Helsingin yliopiston vuosikertomus 2011
- Tiedekunnan uudet professorinimitykset
- Tiedekulma: Terveys ja hyvinvointi -teema kuvina
- Videoesittely: Akatemiaprofessori Kari Alitalon tutkimuksesta
- Videoesittely: Kansalliset biopankkihankkeet
Tapahtumakalenterit
Varainhankintakampanja
Alumnikampus
Blogi opetuksesta



