Tähtäimessä tutkimustyö

Biolääketieteen opiskelija Julia Döhla ja fysiikan opiskelija Tuomo Hartonen päätyivät molemmat kandidaatin tutkintonsa jälkeen translationaalisen lääketieteen maisteriohjelmaan Meilahden kampukselle.

Marburgin yliopistossa Saksassa biolääketiedettä opiskelleen Julia Döhlan kohtaloksi koitui osallistuminen Helsinki Summer Schooliin.

— Rakastuin Helsinkiin, hän tunnustaa.
— Kun sitten kuulin TRANSMED-maisteriohjelmasta, ajattelin että olen löytänyt itselleni täydellisen kaupungin ja täydellisen opinto-ohjelman, ja päätin hakea tänne opiskelemaan.

Translationaalisen lääketieteen maisteriohjelma kiinnosti Döhlaa erityisesti sen vuoksi, että siihen sisältyy myös kliininen aspekti, joka hänen omista biolääketieteen kandiopinnoistaan puuttui.

Innostus ei ole kadonnut kuluneiden kuukausien aikana. Kaikki on ollut jopa parempaa kuin odotin, Döhla sanoo.

— Opiskelua ei voi sanoa suorastaan helpoksi, mutta taustakoulutukseni ansiosta se ei ole ollut ylivoimaisen vaikeaa. Pidän siitä, miten opiskelussamme yhdistyy teoria ja käytäntö. Pienessä ryhmässä on helppo tutustua ja yhteishenki on hyvä.

Döhla on tyytyväinen myös Koskelassa sijaitsevaan kolmen hengen opiskelija-asuntoon ja muuhunkin olemiseensa. Suomenkielen opiskelunkin hän on aloittanut.

— Sitä voi kyllä sanoa vaikeaksi, hän naurahtaa.
— Olen muuten yllättynyt siitä, miten monet suomalaiset osaavat saksaa ja haluavat puhua sitä kanssani. Sitä en osannut odottaa.

Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa teoreettista fysiikkaa opiskellut Tuomo Hartonen kertoo olleensa aina kiinnostunut myös biologiasta ja fysiologiasta – lääkäriksi hän ei kuitenkaan ole koskaan halunnut, vaan tähtäimessä on aina ollut tutkimustyö.

— Olin ajatellut suuntautua biofysiikkaan, mutta kuultuani TRANSMED-ohjelmasta ajattelin sen vastaavan odotuksiani vielä paremmin – se tarjosi hyvän ja harvinaisen mahdollisuuden opiskella ihmisen fysiologiaa ja anatomiaa ilman että tarvitsi opiskella lääkäriksi.

Ensimmäinen syksy Meilahdessa on osittain vastannut odotuksia, osittain ei.

— Olin odottanut, että valinnaisia kursseja olisi enemmän, mutta on toisaalta ymmärrettävää, että tietyt perusasiat täytyy kaikilla olla hallussa. Olin ehkä myös toivonut omasta taustakoulutuksestani olevan enemmän hyötyä kuin mitä siitä on nyt alkuvaiheessa ollut, Hartonen myöntää.

Hän on kuitenkin tyytyväinen valintaansa:

— Fysiologia on osoittautunut juuri niin mielenkiintoiseksi kuin olin ajatellutkin, ja matemaattista puolta voin edelleen opiskella fysiikan laitoksella.

TRANSMED-ohjelman vaatimustaso ei Hartosen mielestä ole mitenkään ylipääsemättömän vaikea fysiikan taustaopinnoilla, mutta motivaatiota opiskelu vaatii:

— Alku oli välillä rankkaa, kun monet itselle täysin uudet asiat olivat biotieteilijöille jo valmiiksi tuttuja. Pärjätäkseen täytyy olla kiinnostunut asiasta, sillä lukemista riittää.

Ensin maisteriksi, sitten – kuka tietää?

Hartosen tähtäimessä on maisterin tutkinnon jälkeen väitöskirja, mutta vielä hän ei osaa sanoa, miltä alalta väitöstutkimusta lähtee tekemään. Myös Döhlalle väitöskirjan tekeminen on hyvin mahdollinen vaihtoehto, vaikka konkreettisia suunnitelmia hänellä ei vielä sen suhteen ole.

Tulevia työmahdollisuuksia molemmat katsovat vielä avoimin mielin.

— Ei minulla ole mielessäni mitään varsinaista unelmatyötä. Pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että työ on haastavaa ja että siinä saa olla luova, Hartonen sanoo.

— En osaa vielä tarkasti kuvitella, mitä haluan aikanaan tehdä työkseni, mutta diagnostiikka kyllä kiinnostaa. Ehkä jotain siihen liittyvää, Döhla toteaa.

 

Teksti ja kuvat: Päivi Lehtinen

TRANSMED-maisteriohjelma