Ahdistuneisuushäiriöiden geenitaustaa avataan

Akatemiatutkija Iiris Hovatan tutkimusryhmä selvittää ahdistuneisuushäiriöiden geneettistä taustaa hiirimallin avulla. .

Iiris Hovatta teki oman väitöstutkimuksensa skitsofrenian geenitaustasta, ja tuolloin hän alkoi pohtia, voisiko hiirimalleista olla apua ihmisen psykiatristen häiriöiden geenitutkimuksessa. Postdoc-kaudellaan San Diegon Salk-instituutissa hän ryhtyi testaamaan ajatusta ahdistuneisuushäiriön geenitaustaa koskevassa tutkimuksessa: hän ryhtyi jäljittämään ahdistuneisuuden säätelyyn liittyviä geenejä käyttäen apuna kuutta laboratoriohiirikantaa.

”Nämä ovat sisäsiittoisia kantoja, joiden käytöksessä on selvä ero; toisiin kantoihin kuuluvat ovat rohkeita, toisiin kuuluvat taas arkoja ja pelokkaita”, Hovatta kertoo. 
"Psykiatristen sairauksien geenitaustan tutkiminen on vaikeaa, koska näissä sairauksissa ympäristötekijöiden osuus on suuri ja eri ihmisillä taas ympäristötekijät ovat niin erilaisia. Hiirimallissa voimme minimoida ympäristövaikutukset, jolloin geenien vaikutus näkyy selvemmin."

Nature-lehdessä vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa löytyi 17 geeniä, joiden ilmenemisessä oli eroavuutta pelokkaiden ja rohkeasti käyttäytyvien hiirien välillä. Seuraava askel oli selvittää, löytyykö ihmiseltä vastingeenejä näille geeneille ja onko vastingeeneillä yhteyttä ahdistuneisuushäiriöön. Tätä ryhtyi selvittämään Hovatan ohjauksessa väitöskirjaansa tekevä Jonas Donner.

Vastingeenejä löytyi kolmetoista, ja näiden yhteyttä ahdistuneisuushäiriöön tutkittiin suomalaisen Terveys 2000 -aineiston avulla. Tutkimuksessa oli mukana 321 henkilöä, joilla oli diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö, sekä 653 verrokkia.

”Löysimme muutamia geenejä, joilla oli tilastollinen yhteys ahdistuneisuushäiriöön. Erityisen kiinnostavaa on se, että joillakin geeneillä näytti olevan hyvin spesifi yhteys tiettyyn ahdistuneisuushäiriöön, kuten paniikkihäiriöön, sosiaaliseen fobiaan tai yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön”, Hovatta kertoo.

Tutkimuksen tulokset on vastikään julkaistu Biological Psychiatry -lehdessä. Hovatta muistuttaa kuitenkin, ettei tutkimustulosten merkitystä voi arvioida ennen kuin ne on testattu muissa väestöaineistoissa.
”Espanjalaiset ja amerikkalaiset yhteistyökumppanimme ryhtyvät nyt tarkastelemaan kiinnostavimpia geenejä omissa väestöaineistoissaan, ja me puolestamme ryhdymme tutkimaan, voidaanko hiirien käyttäytymiseen vaikuttaa manipuloimalla näitä geenejä."

Hovatta muistuttaa, että ahdistuneisuushäiriön hoitoon ei ole toistaiseksi olemassa täsmälääkettä. Osalle potilaista löytyy apu mielialalääkkeistä, mutta kaikkia ne eivät auta. Rauhoittavien lääkkeiden ongelmana taas on muun muassa riippuvuuden kehittyminen.
”Meidän tutkimuksemme päätavoite on ahdistuneisuuden neurobiologisen taustan ymmärtäminen, mikä johtanee parempien lääkkeiden kehittämiseen ahdistuneisuushäiriöstä kärsiville.”

Teksti ja kuva: Päivi Lehtinen

Lisätietoa ahdistuneisuushäiriöistä Duodecimin Terveyskirjastosta

Donner & al: An Association Analysis of Murine Anxiety Genes in Humans Implicates Novel Candidate Genes for Anxiety Disorders.