Toistuvan humalaväkivallan taustalla poikkeava sokeriaineenvaihdunta?

Tuoreen suomalaistutkimuksen tulokset viittaavat vahvasti siihen, että toistuvan väkivaltaisen humalakäyttäytymisen taustalla on poikkeuksellisen matala niin sanottu nonoksidatiivinen sokeriaineenvaihdunta.

Helsingin yliopistossa ja HYKS:n psykiatrisessa klinikassa tehty tutkimus osoitti, että elimistön poikkeuksellisen matala lihassokerin eli glykogeenin taso ennustaa vahvasti toistuvaa syyllistymistä vakaviin, humalatilassa tehtyihin väkivaltarikoksiin.

Tutkimukseen osallistui 49 väkivaltaan syyllistynyttä, alkoholisoitunutta ja persoonallisuudeltaan antisosiaalista miestä. Kaikilta mitattiin insuliini- ja verensokeritasoja, ja heille tehtiin myös koko aineenvaihduntaa mittaava niin sanottu insuliini clamp / kalorimetria -tutkimus, jolla tutkitaan esimerkiksi aikuistyypin diabeteksen aineenvaihdunnan yksityiskohtia. Psykiatrisissa tutkimuksissa menetelmää ei ole aiemmin käytetty.

Kahdeksan vuoden seuranta-ajan kuluessa 17 tutkimukseen osallistuneista syyllistyi – yleensä hyvin pian vankilasta vapautumisen jälkeen – vähintään yhteen uuteen vahvassa humalatilassa tehtyyn väkivaltarikokseen. Tutkimuksessa vertailuaineistona näille 17:lle olivat ne tutkimukseen osallistuneet väkivaltarikolliset, jotka eivät olleet seuranta-aikana syyllistyneet uusiin humalatilassa tehtyihin väkivallantekoihin, sekä lisäksi 40 tervettä, painoindeksiltään ja iältään rikoksenuusijoita vastaavaa miestä, joilla ei ollut psyykkisiä tai alkoholiongelmia.

Rikoksenuusijoiden perusinsuliinitaso osoittautui korkeammaksi kuin vertailuryhmien miesten, ja lisäksi heidän lihassokeritasonsa – joka kertoo nonoksidatiivisesta sokeriaineenvaihdunnasta – osoittautui selkeästi matalammaksi kuin vertailuryhmien jäsenillä. Kahden verrokkiryhmän välillä ei lihassokeritasoissa ollut eroavuutta, ja muita tilastollisesti merkittäviä aineenvaihdunnallisia eroavuuksia ei ryhmien välillä havaittu.

Yhteys matalan lihassokeritason ja tulevan väkivaltaisen humalakäyttäytymisen välillä oli vahva, sillä se selitti yksinään 27 prosenttia rikoksen uusimisessa esiintyvistä eroista. 

— Nämä tulokset viittaavat vahvasti siihen, että toistuvat humalassa tehdyt impulsiivis-aggressiiviset väkivallanteot tapahtuvat paljolti juuri tämän mekanismin pohjalta, sanoo projektin päätutkija, oikeuspsykiatrian professori Matti Virkkunen.

Tutkimus on julkaistu Psychiatry Research -lehdessä.

Teksti: Päivi Lehtinen