Kansainväliset asiantuntijat kehottavat Suomea ja Ruotsia pikaisiin toimenpiteisiin kliinisen tutkimuksen pelastamiseksi

Suomen ja Ruotsin kliininen lääketieteellinen tutkimus on ollut pitkään erittäin korkeatasoista, mutta tällä hetkellä se on hiipumassa, varoittavat kansainväliset asiantuntijat.

Suomen ja Ruotsin kliininen lääketieteellinen tutkimus on korkeatasoista ja osittain jopa kansainvälistä huippua. Parhaiten kansainvälisessä vertailussa sijoittuvat Helsingin yliopisto ja Karoliininen instituutti, ja huipputasolle yltävät myös Göteborgin ja Lundin yliopistot, kertoo maiden kliinisen lääketieteen tutkimuksen arvioinut kansainvälinen asiantuntijapaneeli.

Asiantuntijat varoittavat kuitenkin, että molemmissa maissa kliininen tutkimus on kuitenkin tällä hetkellä hiipumassa. Akateemisen tutkimuksen ja kliinisen työn yhdistäminen on viime vuosien aikana vaikeutunut eikä tutkijanura enää houkuttele nuoria lääkäreitä.

Tilanteen korjaaminen edellyttää arviointipaneelin mukaan nopeita ja radikaaleja toimenpiteitä. Paneeli suosittelee muun muassa tutkimusrahoituksen pohjan laajentamista sekä rahoituksen jakamista pääsääntöisesti tutkimuksellisten ansioiden perusteella. Yliopistosairaalat tarvitsevat selkeän tutkimusstrategian, ja kliiniseen tutkimukseen liittyvää byrokratiaa tulee keventää.

Suomen Akatemian ja Vetenskapsrådetin järjestämään arviointiin osallistuivat kaikki Suomen lääketieteelliset tiedekunnat ja yliopistosairaalat. Ruotsista arvioinnissa olivat mukana Lundin, Uumajan ja Uppsalan yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat, Linköpingin yliopiston terveystieteellinen tiedekunta, Karoliininen Instituutti ja Göteborgin yliopiston Sahlgrenska Akademin sekä vastaavat yliopistosairaalat.

— Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan näkövinkkelistä arvioinnin tulos on tietysti näennäisen mairitteleva, mutta se pysähdyttää kyllä miettimään, mitä tulisi tehdä tutkimuksen uhkaavalle hiipumiselle. Asioihin on nyt puututtava viipymättä, toteaa dekaani Kimmo Kontula.

Kiireellisimpiä toimenpiteitä ovat Kontulan mukaan muun muassa tutkimukseen suunnatun EVO-rahoituksen tason korjaaminen ja nuorten tutkijoiden urapolkujen luominen.
— Nuoren tutkijan vakinaistaminen ei saa olla satunnaisesti esiin putkahtavien avointen virkojen varassa, vaan sen pitää olla mahdollista tutkimuksessa osoitetun etevyyden perusteella.

Lahjakkaille, tutkimusmyönteisille nuorille lääkäreille Kontula räätälöisi erikoistumismalleja, joissa kliininen harjoittelu ja tutkimustyö vuorottelisivat järkevällä tavalla.
— Nuoria tutkijalääkäreitä tulisi myös jälleen kannustaa kouluttautumaan ulkomaisiin tutkimuskeskuksiin, mikä perinne on yllättävästi kuihtumassa, Kontula huomauttaa.

Potilastyötä tekeville tutkija-opettajille tulisi järjestää nykyistä enemmän suojeltua tutkimusaikaa, ja akateemista pätevöitymistä tulisi arvostaa yliopistosairaaloiden virkanimityksissä silloin, kun haetaan alan kehittäjää ja vetovoiman lisääjää.

— Ilman uudentyyppistä rahoitusstrategiaa ongelmista ei selvitä, ja nyt tarvittaisiinkin vuoropuhelua lääketieteellisten tiedekuntien, yliopistosairaaloiden johdon, Suomen Akatemian ja lääketieteellistä tutkimusta tukevien säätiöiden kanssa, Kontula sanoo.

Teksti: Päivi Lehtinen
Kuva: Mauri Helenius