Itsensä sietämisen vaikeus – eli miksi immunologinen toleranssi murtuu?

Immunologit ja geneetikot purkavat yhdessä autoimmuunisairauksien mutkikasta tautiprosessia ja etsivät kohteita täsmähoidoille.

Klassisten immuunisairauksien  – kuten nivelreuman, diabeteksen, MS-taudin ja keliakian – puhkeamiseen vaikuttavat sekä geneettinen alttius että yksi tai useampi ulkoinen laukaiseva tekijä. Ketjuun tarvitaan kuitenkin vielä perimän ja ulkoisen tekijän yhdistävä kolmas lenkki, sanoo immunologian professori Seppo Meri Helsingin yliopiston Haartman-instituutista.

—Kutsun sitä muokkaavaksi tekijäksi. Se on jokin elimistön molekyyli, tavallisesti entsyymi, joka muodostaa uudenlaisia molekyyliyhdistelmiä, jotka eivät ennestään ole tuttuja ihmisen immuunipuolustusjärjestelmälle.  

Meri kutsuu tapahtumaa elimistön toleranssin murtumiseksi: on tapahtunut muokkautuminen, jonka seurauksena elimistön omat komponentit näyttävät immuunijärjestelmän vartijoiden mielestä vierailta tunkeilijoilta, joita vastaan täytyy hyökätä.

—Immuunijärjestelmä monitoroi koko ajan kaikkea, mitä meissä on, ja pyrkii tunnistamaan sen mikä on meitä ”itseä” ja mikä taas muuntunutta tai ulkopuolista, johon pitää reagoida.  Autoimmuunisairauksien parantamiseksi pitäisi löytää menetelmä, jolla immuunijärjestelmä pystyttäisiin hoidollisesti totuttamaan tuohon uuteen aineeseen, hyväksymään se osaksi ”itseä”.

Toistaiseksi tällaista toleranssin palauttavaa täsmähoitoa ei ole onnistuttu kehittämään.  Autoimmuunisairauksien lääkehoito on Meren mukaan vielä melkoista moukarointia.

— Nykyisillä lääkkeillä pyritään salpaamaan immuunipuolustusreaktion aiheuttajia tai tuhoamaan immuunireaktioita välittäviä B-soluja vasta-ainehoidolla. Nämä eivät ole mitään täsmälääkkeitä, ja hoidoilla voi siten olla myös sivuvaikutuksia.

Lähes kaikkien autoimmuunisairauksien geneettinen alttius näyttää juontavan ihmisen immuunipuolustusjärjestelmää sääteleviin HLA-geeneihin. Uusia alttiusgeenejä haravoidaan perimästä koko ajan tehokkaammilla menetelmillä, mutta ainakaan toistaiseksi HLA-geenien valta-asema autoimmuunisairauksien taustalla ei näytä horjuvan.

—Uusia alttiusgeenejä tietysti etsitään koko ajan, samoin laukaisevia tekijöitä esimerkiksi nivelreumassa ja diabeteksessa, mutta aivan erityisen kiinnostuksen kohteena tällä hetkellä ovat ne muokkaavat tekijät, jotka yhdistävät geneettisen alttiuden ja laukaisevan tekijän vaikutuksen kohtalokkaalla tavalla, Meri kertoo.

Myös erilaisista tulehdusta ja kehon ”puhtaanapito”-ongelmia aiheuttavista ja säätelevistä tekijöistä saadaan koko ajan uutta tietoa. Viimeisimpien, vastikään Nature Genetics -lehdessä julkaistujen tulosten mukaan tietyt puhtaanapitoon osallistuvien tekijöiden geenivariantit altistavat myöhäiselle Alzheimerin taudille.

Keliakian tautiprosessi tunnetaan tällä hetkellä immuunisairauksista parhaiten: alttiusgeenit tunnetaan samoin kuin laukaisevana tekijänä toimiva viljan gluteenin ainesosa, ja muokkaava tekijäkin alkaa olla tutkijoilla haarukoituna.

Professori Meren ja dosentti Päivi Saavalaisen ryhmään kuuluva tutkija Tobias Freitag on pystyttänyt Meilahteen Yhdysvalloissa kehitetyn keliakiahiirimallin, jossa voidaan tutkia gluteeniyliherkkyyttä.

—Tämän hiirimallin avulla pyritään sekä tutkimaan keliakian kehittymistä että selvittämään, olisiko mahdollista muokata viljatuotteita sellaisiksi, että keliaakikotkin voisivat niitä käyttää, Meri kertoo. 


Tällä viikolla Meilahden kampukselle kokoontuu kansainvälinen joukko tutkijoita ja opiskelijoita päivittämään tietojaan autoimmuunisairauksien genetiikasta ja immunologiasta.
2nd Nordic Meeting on genetics and pathogenesis of immunological diseases -konferenssin luennoijat tulevat Suomesta, Ruotsista, Englannista ja Yhdysvalloista. Kaksipäiväisessä kokouksessa kuullaan uusinta tietoa muun muassa keliakiasta ja MS-taudista.

Teksti ja kuva: Päivi Lehtinen