Lihavuudelle altistava perimä ei yksinään tee kenestäkään lihavaa

Lihavuudelle altistavasta perimästä huolimatta vyötärön voi pitää kurissa terveellisillä elämäntavoilla – joskin se voi vaatia vähän enemmän työtä kuin niillä, joilla perinnöllistä lihomisalttiutta ei ole.


Lihavuuden syyt ja taustatekijät ovat monelta osin vielä hämärän peitossa, vaikka aihetta tutkitaankin tällä hetkellä innokkaasti eri puolilla maailmaa. Tiedetään, että alttius lihomiseen on suureksi osaksi perinnöllistä, ja myös joitakin ”lihavuusgeenejä” on tunnistettu – muun muassa FTO geeni ja energia-aineenvaihduntaan vaikuttava MC3R-geeni.

— Väestötasolla 60 – 70 prosenttia painoindeksin vaihtelusta selittyy geneettisillä eroilla, sanoo väestötieteen yliopistonlehtori, dosentti Karri Silventoinen Helsingin yliopistolta.

Silventoinen on itse kiinnostunut erityisesti siitä, miten geenien ja ympäristötekijöiden vuorovaikutus vaikuttaa lihavuuden kehittymiseen ja miten tehokkaasti ihminen pystyy ehkäisemään epäedullisen perimän vaikutusta.

— Äsken julkaistussa tutkimuksessamme selvitimme suomalaisen ja tanskalaisen kaksosaineiston avulla, voiko liikunnalla tukahduttaa lihomiselle altistavien geenien vaikutusta. Tulosten perusteella näyttää siltä, että korkea fyysinen aktiivisuus tosiaankin pystyy muokkaamaan lihomiselle altistavien geenien toimintaa ja vähentämään siten lihavuudelle altistavan perimän vaikutusta, Silventoinen kertoo.
Tutkimuksessa oli mukana noin tuhat tanskalaista ja suomalaista kaksosparia.  Samansuuntaisia tuloksia on aikaisemmin saatu yhdessä suomalaisessa ja yhdessä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa.

— Nämä tutkimustulokset osoittavat sen, että liikunta on erittäin tärkeä osa painonhallintaa niillä, joilla on lihavuuteen altistava geeniperimä, Silventoinen toteaa. Jos taas perinnöllistä alttiutta lihomiseen ei ole, normaalipainon voi säilyttää vähäisemmälläkin liikunnalla.

Silventoisen tutkimuksessa selvitettiin myös, onko ruokavalion sisältämän proteiinin määrällä vaikutusta lihavuudelle altistaviin geneettisiin tekijöihin, mutta tällaista yhteyttä ei löytynyt.
— Tarkastelimme normaalin ruokavalion proteiinipitoisuuden vaikutuksia, emme poikkeuksellisen korkeaproteiinisia ruokavalioita, kuten Atkinsin dieettiä, Silventoinen huomauttaa.

Tutkijat ovat havainneet, että lapsuudenaikainen lihavuus ennakoi vahvasti ylipainoisuutta myös aikuisiässä. Silventoinen haluaisikin jatkossa selvittää, voisiko tämän jatkumon rikkoa lisäämällä liikuntaa erityisesti niillä lapsilla, joilla on geneettinen alttius lihoa.
— Olemme käynnistämässä tätä koskevaa tutkimushanketta.

Lisää aiheesta:
Silventoinen K, Hasselbalch AL, Lallukka T, Bogl L, Pietiläinen KH, Heitmann BL, Schousboe K, Rissanen A, Kyvik KO, Sørensen TI, Kaprio J: Modification effects of physical activity and protein intake on heritability of body size and composition. American Journal of Clinical Nutrition 2009 Oct (Epub ahead of print 26.8.2009)

Teksti ja kuva: Päivi Lehtinen