Atooppisen ihottuman hoito - henkilökohtaista lääketiedettä parhaimmilaan

Atooppisen ihottuman hoito on aina ollut henkilökohtaista lääketiedettä, totesi professori Thomas Bieber puhuessaan ihotutkimuksen 30-vuotissymposiumissa Biomedicum Helsingissä.

Suomen ihotautitutkijat kokoontuivat 11.1. Helsinkiin perinteiseen Ihotutkimuspäivään, joka nyt järjestettiin 30. kerran. Päivän aikana jaettiin kotimaisen ihotutkimuksen uusimmat kuulumiset sekä kuultiin kahta vierailevaa luennoijaa, professori Alain Hovnaniania Pariisista ja professori Thomas Bieberiä Bonnin yliopistosta.

Bieberin luennon aiheena oli atooppinen ihottuma henkilökohtaisen lääketieteen aikakaudella. Hän totesi, että yhdistelmän ”atooppinen ihottuma” ja ”henkilökohtainen lääketiede” internet-haku ei juurikaan tuota osumia, mutta silti atooppisen ihottuman hoito jos mikä on henkilökohtaista lääketiedettä.  Atooppisen ihottuman ilmeneminen on yksilöllistä, ja myös sen taustatekijöissä – niin geneettisissä kuin ympäristötekijöissä – näyttää olevan suurta vaihtelua eri potilaiden välillä.

— Ihotautilääkärit ovat aina tienneet, että atooppista ihottumaa on hoidettava yksilöllisesti. Aikoinaan oikeaa hoitoa kullekin potilaalle jouduttiin etsimään yrityksen ja erehdyksen kautta. Sitten  tulivat hoitosuositukset: uskottiin että kaikki atooppista ihottumaa sairastavat voidaan sijoittaa tiettyihin hoitokaavoihin ja hoitaa niiden mukaisesti. Nyt henkilökohtainen lääketiede on jälleen avartamassa hoitokäytäntöjä yksilöllisempään suuntaan, professori Bieber sanoo.

Bieber uskoo, että kroonisella tulehduksella on luultua suurempi merkitys atooppisen ihottuman kehittymisessä ja ylläpidossa.
— Uskon, että kroonisen tulehduksen merkitystä tässä prosessissa on aliarvioitu ja immunologisia tekijöitä pidetty liiankin tärkeinä. Tämä on tärkeä asia hoidonkin kannalta, sillä geenejä emme voi vaihtaa, mutta tulehduksia pystymme ehkäisemään, hän totesi.

Uudet lääkkeet, kuten takrolimuusi, ovat mullistaneet vaikeasta atooppisesta ihottumasta kärsivien potilaiden hoidon. Samalla hoitokäytännöt ovat muuttumassa, muistuttaa Bieber ja viittaa tuoreeseen dosentti Sakari Reitamon johdolla tehtyyn tutkimukseen, jossa osoitettiin säännöllisen ylläpitohoidon ehkäisevän tehokkaasti ihottuman pahenemisvaiheita.

— Meidän on vakuutettava potilaille, että hoitoa on jatkettava myös silloin, kun iho näyttää terveeltä, koska tautiprosessi jatkuu siitä huolimatta. Potilaiden opastamiseen kuluu aikaa ja rahaa, mutta se on todellakin sen arvoista, Bieber sanoi.

Yhteistyötä ja verkottumista

Vuosittainen Ihotutkimuksen päivä syntyi vuonna 1980 kolmen silloisen ihotautien apulaisprofessorin, Christer Jansénin, Jaakko Karvosen ja Timo Reunalan yhteistyön tuloksena. Nykyään päivän järjestävät yliopistosairaaloiden ihotautiklinikat ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistys.

— Halusimme saattaa alan tutkijat yhteen sen sijaan, että jokainen tekisi omaa tutkimustaan omassa klinikassaan tietämättä muista mitään. Näiden kolmenkymmenen vuoden aikana onkin tapahtunut suuri muutos:  on opittu yhteistyö ja verkottuminen.  Toinen selvä muutos on perustutkimuksen ja kliinisen tutkimuksen lähentyminen, kertoo professori Timo Reunala.

Tutkimuskohteissa sen sijaan ei ole tapahtunut suuria muutoksia.
— Ihotutkimus on Suomessa ollut aina laaja-alaista. Tutkimme yleisiä tauteja, kuten psoriaasia ja atooppista ihottumaa ja ihosyöpiä. Myös allergologia ja sukupuolitaudit ovat aina kuuluneet meillä ihotautilääkäreiden tutkimusalueisiin, Reunala toteaa.

 Teksti ja kuva: Päivi Lehtinen