Stressaava lapsuus vauhdittaa solukellon tikitystä

Vaikeat lapsuuden kokemukset voivat näkyä aikuisiässä normaalia lyhyempinä valkosolujen telomeereinä. Solukelloon voi kuitenkin saada lisää vetoa terveillä elintavoilla.



Telomeerien yhteys vanhenemiseen ja ihmisen terveyteen on kiehtonut tutkijoita siitä saakka, kun tämä solun biologinen kello 1970-luvun alussa löydettiin.

Telomeerit ovat kromosomien päitä suojaavia rakenteita, jotka lyhenevät aina solun jakautuessa – lopulta tämä johtaa siihen, ettei solu enää kykene jakautumaan vaan kuolee.  Telomeerien lyhenemistä ehkäisee niiden rakennetta korjaava entsyymi, telomeraasi, joka toimii aktiivisesti kanta- ja sukusoluissa; somaattisissa soluissa telomeraasin aktiivisuus on alhainen ja iän myötä alenee edelleen.

Vanhenemisen lisäksi telomeerien lyhenemisen on havaittu liittyvän moniin sairauksiin, muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpään. Tupakointi ja ylipaino nopeuttavat telomeerien lyhenemistä, samoin psykologinen stressi.

— Koska erityisesti lapsuudenaikainen psykologinen stressi on tärkeä tekijä myös ahdistuneisuushäiriön kehittymisessä, halusimme selvittää, liittyykö telomeerien lyheneminen myös ahdistuneisuushäiriöön, kertoo akatemiatutkija, dosentti Iiris Hovatta. Tutkimus julkaistiin PLoS One -lehdessä toukokuussa 2010.

Tutkimusaineistona oli Hovatan ryhmän jo aikaisemmin kokoama 300 ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän ja 600 verrokin aineisto, joka on peräisin Terveys 2000 -väestötutkimuksesta; osallistujat olivat 30 – 87-vuotiaita.

— Koko aineistoa tarkastellessamme potilasryhmän ja verrokkien välillä ei ole eroa valkosolujen telomeerien pituudessa. Mutta kun tarkastelimme erikseen vain vanhempaa ikäryhmää, 48 vuodesta ylöspäin, havaitsimme, että ahdistuneisuushäiriöstä kärsivien telomeerit olivat lyhyemmät kuin verrokeilla, Hovatta kertoo.

Kiinnostavin tulos oli kuitenkin se, että stressaava lapsuus näkyi sekä potilaiden että verrokkien telomeereissa. Tämä kävi ilmi, kun tutkijat tarkastelivat koko aineistoa ottaen huomioon osallistuneiden lapsuudenaikaiset vaikeat elämänkokemukset. Näitä kartoitettiin kyselyllä, jossa on mukana yksitoista erilaista tapahtumaa, muun muassa vanhempien mielenterveys- ja alkoholiongelmat ja avioero sekä koulukiusaaminen ja oma fyysinen vakava tai pitkäaikainen sairaus.

— Mitä enemmän lapsuusiän stressaavia tapahtumia ihmiset olivat kokeneet, sitä lyhyemmät heidän telomeerinsa aikuisiällä olivat. Tämä päti yhtä lailla sekä ahdistuneisuushäiriöstä kärsiviin että verrokkeihin.

Voimakkaimmin telomeerien lyhyyteen näytti vaikuttavan lapsena koettu vakava tai pitkäaikainen fyysinen sairaus.
— Tiedetään, että oksidatiivinen stressi vähentää telomeraasientsyymin aktiivisuutta solussa, joten ehkä biologinen mekanismi löytyy siltä suunnalta, Hovatta pohtii.

Nobel-palkitun telomeeritutkijan, Elisabeth Blackburnin puolitoista vuotta sitten julkaistun tutkimuksen perusteella näyttää onneksi siltä, etteivät stressaavan lapsuuden kokeneet ole telomeeriensa suhteen lopullisesti tuomittuja: elämäntapojen muuttaminen terveellisemmäksi lisäsi  tutkimushenkilöillä jo kolmessa kuukaudessa telomeraasientsyymin aktiivisuutta valkosoluissa. Kenties telomeerien pidentäminen siis onnistuu vielä aikuisiässäkin.

Iiris Hovatta leikittelee ajatuksella, että telomeerien pituus olisi yleisen terveydentilan biomarkkeri.
— Mitä paremmin voit, sitä pidemmät telomeerit?

Hovatta jatkaa telomeeritutkimusta sekä Terveys 2000 -aineiston pohjalta että osallistumalla kansainväliseen tutkimushankkeeseen, jossa paikannetaan telomeerien pituuteen vaikuttavia geenejä.

Aiheesta enemmän


Teksti ja kuva: Päivi Lehtinen