Vastasyntyneiden sydänlihasrappeumaa aiheuttava geenivirhe löytyi

Tutkijat ovat löytäneet uuden syyn vastasyntyneiden ja imeväisikäisten lasten vakavaan  sydänlihasrappeumaan. Geenivirhe löytyi uudella menetelmällä, jossa analysoidaan tutkittavan henkilön kaikki 20 000 geeniä.

American Journal of Human Genetics -tiedelehdessä julkaistua tutkimusta johtivat Helsingin yliopiston molekyylineurologian tutkimusohjelmaa koordinoiva Sigrid Jusélius -professori Anu Wartiovaara ja hänen ryhmässään työskentelevät FT Henna Tyynismaa ja FM Alexandra Götz. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Suomen molekyylilääketieteen instituutin FIMMin kanssa, ja siihen osallistui tutkijoita useista suomalaisista sairaaloista ja tutkimuslaitoksista.

Lapsuusiän sydänlihasrappeumat ovat vaikeita sydämen toimintahäiriöitä, joille on tyypillistä että sydämen koko kasvaa, seinämät paksuuntuvat ja pumppaustoiminta häiriytyy. Varhaislapsuuden sydänlihasrappeumataudit ovat aina vaikeita ja johtavat usein kuolemaan, mutta niiden syitä tunnetaan verrattain huonosti. Suomessa lähes kaikki varhaislapsuuden kuolemaan johtavat sydänlihasrappeumat ovat geenitaustaltaan tuntemattomia.

Nyt julkaistu tutkimus kohdistui sydänlihasrappeumaan, joka ilmeni muutaman kuukauden iässä, eteni nopeasti ja johti lapsen kuolemaan alle vuoden iässä. Sairauteen liittyi vaikea sydämen ja lihaksen mitokondrioiden toimintavika.

— Tutkittuamme potilaamme kaikkien geenien emäsvaihtelua kykenimme seulomaan 60 000 emäsmuutoksen joukosta aiemmin tuntemattomassa AARS2-geenissä peittyvästi periytyvät geenimuutokset, jotka aiheuttavat mitokondrioiden proteiinisynteesin vian. Geeni johtaa mitokondrioiden energiantuotannon täyteen toimimattomuuteen, Wartiovaara ja Tyynismaa kertovat.

Sama geenivirhe löytyi myös kahdelta lapselta, jotka olivat kuolleet joko juuri ennen syntymää tai pari päivää syntymän jälkeen vaikeaan sydänlihasrappeumaan. Tauti voi siis puhjeta jo ennen syntymää.

Sydämensiirrosta ei olisi ollut apua näille potilaille, koska AARS2-geenivirheiden seurauksena heidän energia-aineenvaihduntansa oli vaikeasti häiriintynyt useissa kudoksissa.

Geenitason syyn löytyminen antaa potilaille tarkan diagnoosin ja antaa mahdollisuuden perinnöllisyysneuvontaan ja sikiödiagnostiikkaan, mikäli vanhemmat sitä haluavat, Wartiovaara toteaa.

Kysymyksessä on ensimmäinen Suomessa tehty tutkimus, jossa on löydetty geenivirhe tutkimalla yhden potilaan koko perimän geenit eli käyttämällä niin sanottua koko-eksomin analyysia – ensimmäiset koko maailmassa tällä menetelmällä tehdyt työt julkaistiin viime vuonna.

 Eksomimenetelmä on vallankumouksellinen geenidiagnostiikan suhteen – aiemmin on voitu analysoida vain yksittäisiä geenejä tai tunnistaa sairausgeenejä analysoimalla suuria määriä näytteitä useista suvuista, joissa on samaa sairautta sairastavia potilaita. 

— Kaikkia geenivirheitä eksomimenetelmä ei löydä, mutta se tarjoaa vahvan työkalun erityisesti lasten harvinaisten sairauksien geenidiagnostiikkaan. Ehkäpä se saadaan seuraavan kymmenen vuoden aikana jo osaksi rutiinitutkimuksia, Wartiovaara sanoo.

Teksti: Päivi Lehtinen
Kuva: Sofia Ahola-Erkkilä