Tähtäimessä tehokas mutta edullinen hoito bakteeriaivokalvotulehdukseen

Helsingin yliopiston ja HYKS:n tutkijat ovat yhteistyössä Angolan Luandan lastensairaalan kanssa tutkineet, olisiko lasten bakteerisyntyiseen aivokalvotulehdukseen löydettävissä nykyistä tehokkaampi, mutta myös kehitysmaiden olosuhteisiin soveltuva lääkehoito.



Bakteeriaivokalvotulehdusta esiintyy kehitysmaissa moninkertaisesti teollisuusmaihin verrattuna. Myös Angolassa sairaus on yleinen, ja sen ennuste on hyvin huono – neljä viidestä sairastuneesta lapsesta kuolee tai vammautuu.

Professori Heikki Peltola suunnitteli bakteeriaivokalvotulehduksen lääkehoitoa koskevan hoitotutkimuksen, joka toteutettiin Angolassa Luanda lastensairaalassa vuosina 2005 – 2008; tutkimusta koordinoi paikan päällä lastenlääkäri Tuula Pelkonen, joka oli työskennellyt Angolassa pitkään jo ennen tutkimuksen aloittamista. Tutkimuksen tulokset on julkaistu The Lancet Infection Diseases -lehdessä (online).

Tutkimukseen osallistui 723 lasta, joiden iät vaihtelivat kahdesta kuukaudesta 13 vuoteen. Kaikki saivat samaa kefotaksiimi-antibioottia ja vammautumista vähentävää glyserolia: potilaat kuitenkin  satunnaistettiin saamaan suonensisäisen antibioottinsa 24 tunnin ajan perinteisesti kerta-annoksina kuuden tunnin välein tai jatkuvana hitaana infuusiona. Lisäksi potilaat saivat parasetamolia tai plaseboa suun kautta 48 tunnin ajan.

Kaikkiaan 272 (38 %) lasta kuoli ja 68:lle (15 %) jäi vakavia neurologisia haittoja. Kuulotutkimukseen osallistuneista 374 eloonjääneestä lapsesta 45 todettiin kuuroiksi ja 96 lapsen kuulo oli heikentynyt. Ainoastaan 20 prosenttia lapsista parani täysin; 56 prosenttia joko menehtyi tai vammautui vaikeasti, ja 24 prosentille jäi lievempiä vammoja.

Hoitotutkimukseen osallistuneiden kokonaiskuolevuus tai -vammautuminen ei vähentynyt niin paljon, että sillä olisi tilastollista merkitystä, mutta silti tulokset ovat tutkijoiden mielestä lupaavia.

— Taudin tappavuus oli kolmen päivän aikana infuusio + parasetamoli -ryhmässä niin paljon muita ryhmiä pienempi, että sellaista muutosta ei ole havaittu yhdessäkään tutkimuksessa ensimmäisten antibioottien (kloramfenikoli ja ampisilliini) markkinoille tulon jälkeen. Lisäksi havaittiin, että infuusiohoidosta oli erityistä hyötyä, jos taudin aiheuttajana oli pneumokokki, Peltola kertoo.

— On mahdollista, että tätä lääkehoitoa hiukan rukkaamalla saataisiin huomattavasti parempia tuloksia. Jos näin yksinkertaisella menetelmällä voidaan parantaa bakteerimeningiitin hoitotuloksia kehitysmaissa, sillä on suuri merkitys – ja tietenkin tulokset ovat täysin hyödynnettävissä myös suomalaisten lasten hoidossa.

Bakteeriaivokalvotulehduksen hoidosta aikaisemmin tehdyissä tutkimuksissa potilaiden lähtökohdat ovat olleet huomattavan erilaiset kuin tässä Luandan tutkimuksessa, jossa potilaat olivat jo sairaalaan tullessaan useimmiten hyvin sairaita. Monet heistä olivat lisäksi aliravittuja ja aneemisia, ja heillä saattoi olla myös malaria tai HIV-infektio.

— Nämä potilaat ovat tyypillisiä sellaiselle väestölle, joissa bakteeriaivokalvotulehdus yhä on suuri ongelma, joten myös tutkimustulokset ovat suoraan sovellettavissa sellaisiin oloihin, Peltola toteaa.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Sigrid Juséliuksen, Alfred Kordelinin ja Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiöt, Lastentautien tutkimussäätiö ja Helsingin Sanomain Säätiö.

Teksti: Päivi Lehtinen
Kuva: Tuula Pelkosen arkisto