Professori Marja-Riitta Taskiselle Pohjolan ja Suomi-yhtiön lääketieteen palkinto

Valtimoterveyttä pitkään ja ansiokkaasti tutkinut professori emerita Marja-Riitta Taskinen on valittu vuoden 2012 Pohjolan ja Suomi-yhtiön lääketieteen palkinnon saajaksi.

Professori Marja-Riitta Taskinen on Suomen kansainvälisesti arvostetuimpia tutkijoita. Hän on muun muassa saanut Euroopan diabetestutkimusyhdistyksen (EASD) Claude Bernard -palkinnon ensimmäisenä naisena ja ensimmäisenä suomalaisena.

Vaikka Taskinen on jäänyt eläkkeelle yliopisto- ja sairaalaviroistaan, hän jatkaa edelleen aktiivista tutkimustyötään Meilahden kampuksella.

– Lihavuus on tämän päivän polttava ongelma. Sähköisten viestintävälineiden edessä istutaan niin töissä kuin vapaa-ajalla, arkiliikkuminen on vähentynyt ja ruoasta saa enemmän energiaa kuin on tarpeen, Taskinen toteaa.

Liikunnan puute ja ylipaino lisäävät tyypin 2 diabeteksen, sepelvaltimotaudin ja aivoverenkierron häiriöiden riskiä.  Suomessa valtimosairaudet koskettavat yli miljoonaa henkilöä, ja sairastumisen riski on sadoilla tuhansilla suomalaisilla.

– Tyypin 2 diabetes on 2000-luvun epidemia, ja tämä ilmiö on nähtävissä kaikkialla maailmassa.

Suurentunut veren kolesterolimäärä on merkittävä valtimotaudin riskitekijä, mutta kysymyksessä on kuitenkin hyvän ja pahan tasapaino: LDL-kolesterolin suuri määrä on pahaksi, mutta kolesterolia poistava HDL-kolesteroli puolestaan hyväksi valtimoterveydelle.  

Nykyihmisen keskimääräinen LDL- kolesterolitaso on moninkertainen verrattuna luonnonkansojen arvoihin.

– Statiinit ovat huomattavin valtimoterveyttä parantava keksintö. Vaikka lääkkeillä voidaan alentaa riskiä jopa 40–50 prosenttia, jäljelle jää muita vaaratekijöitä, joista keskeinen on pienentynyt HDL-pitoisuus. Suuri triglyseridi- ja pieni HDL-pitoisuus liittyvät lihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen, Taskinen sanoo.

Pohjolan ja Suomi-yhtiön lääketieteen palkinto on jaettu vuodesta 1981 lähtien. Palkinnon suuruus on 20 000 euroa. Palkinnon saajan valitsee Suomen Lääketieteen Säätiö.

 

Teksti: Päivi Lehtinen